Alpo Aaltokoski – 40 vuotta tanssitaiteen ytimessä
Alpo Aaltokoski – 40 vuotta tanssitaiteen ytimessä
UUTISET Tutustu taiteilijaan ArtikkeliMiten tanssi ja käsitys liikkeestä ovat muuttuneet neljässä vuosikymmenessä? 40-vuotistaiteilijajuhlavuottaan viettävä koreografi Alpo Aaltokoski on seurannut tanssin kehitystä sekä taiteilijana että tanssin kentän vaikuttajana. Hän pohtii haastattelussa taiteellisia inspiraation lähteitään, kansainvälisten kokemusten merkitystä ja tanssin paikkaa maailmassa
Sinulla on 40-vuotistaiteilijajuhlavuosi käynnissä. Mikä tanssissa on tänä aikana muuttunut – mikä ei?
Tanssi ja taide heijastavat yhteiskuntaa ja maailmaa. Kun maailmassa tapahtuu suuria murroksia ja järjestykset muuttuvat, kuten nytkin, se näkyy myös taiteessa. Taide heijastaa aina omaa aikaansa.
Olen ollut aitiopaikalla seuraamassa tanssin kehitystä myös taiteellisena johtajana ja festivaalien kuraattorina. Olen nähnyt valtavan määrän tanssia ja huomannut, miten sekä aiheet että esittämisen muodot ovat muuttuneet. Monimuotoisuutta on nykyään huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi 1990-luvulla. On tullut uusia kokeellisia muotoja ja tapoja ajatella liikettä ja koreografiaa. Myös käsitys siitä, mikä ylipäätään on liikettä tai koreografiaa, on laajentunut.
Aiemmin tanssissa korostui ehkä enemmän estetiikka ja se, miltä jokin näyttää. Nyt ajatellaan enemmän myös sitä, miltä liike tuntuu. Jatkuvan muutoksen kautta taidemuoto pysyy elävänä eikä museoidu.
Mikä tanssissa on sinusta juuri nyt kiinnostavaa?
Tanssin talon myötä tanssin tarjonta Suomessa on laajentunut merkittävästi. Näemme nyt enemmän kansainvälisiä vierailuja ja suuria teoksia, joita ei aiemmin ole ollut mahdollista nähdä täällä.
Olen käynyt useita kertoja esimerkiksi Tanzmesse-tapahtumassa ja nähnyt siellä, miten valtavan laaja kansainvälinen tanssin kenttä on. Samalla olen ymmärtänyt, kuinka pieni osa tästä kirjosta on aiemmin näkynyt Suomessa.
Minusta on erityisen kiinnostavaa, miten Tanssin talon tarjonta tulee vaikuttamaan tuleviin tanssintekijöihin. Nyt kansainvälisiä teoksia ja erilaisia taiteellisia lähestymistapoja voi nähdä myös kotimaassa ilman, että täytyy matkustaa ulkomaille. On kiinnostavaa nähdä, miten se heijastuu tulevien sukupolvien tekemiseen.
Mikä inspiroi sinua juuri nyt?
Monikin asia, mutta luontoyhteys on minulle erityisen tärkeä. Teen paljon retkiä luontoon kauden mukaan. Meidän pitäisi ymmärtää paremmin, missä meidän keuhkomme ovat. Puhumme paljon hengittämisestä, luonto ja metsät ovat siinä aivan keskeisessä asemassa.
Mikä on mieleenpainuvin muistosi omalta uraltasi?
Taiteilijana tulee välillä kyseenalaistaneeksi itseään ja omaa tekemistään. Yksi merkittävimmistä kokemuksistani liittyy 1990-luvulle, jolloin olin Nicaraguassa ja tein sooloteostani De Una Semilla.
Maa oli tuolloin toipumassa sisällissodasta. Kaduilla kuului laukauksia, ympärillä oli turvattomuutta, kaupunki oli rikkinäinen, näkyi lapsia imppaamassa, kurjuutta ja köyhyttä. Tein siellä tanssia ja sairastuin itsekin erilaisiin tauteihin. Jossain vaiheessa aloin todella kyseenalaistaa omaa rooliani. Mietin, mitä tanssi täällä tekee. Tännehän pitäisi tuoda ruokaa, leipää ja perusinfrastruktuuria. Masennuin ajatuksesta, mikä merkitys omalla tekemiselläni tällaisessa ympäristössä oikein oli.
Silloin yksi paikallinen tanssija sanoi: ”Kyllä, me olemme köyhiä, mutta pitääkö meidän olla myös henkisesti köyhiä?”
Se kolahti syvälle. Miten nämä nuoret ihmiset itse kokivat taiteen ja kulttuurin. Se, miten he itse näkivät oman olemassaolonsa muutti ajatteluani.
Kun Suomessa nyt käydään keskustelua kulttuurin ja taiteen merkityksestä, palaan usein tähän kokemukseen. Se antaa vahvan peilin keskustelulle.
Tämä muisto on ollut minulle yksi kantavista voimista taiteilijana. Vapaalla kentällä toimiminen ei ole aina helppoa, ja välillä joutuu kysymään itseltään, miksi tätä työtä tekee. Tämä kokemus palauttaa asian ytimeen.
Kokemus vaikutti syvästi omaan taiteelliseen ajatteluuni. Sooloa tehdessä aloin karsia mahdollisimman paljon turhaa. Pyrin koko ajan kohti ydintä, sitä mitä todella haluan kertoa ja millaiseen yhteyteen haluan ihmisten kanssa tulla. Tämä ajattelu on vaikuttanut kaikkiin tuotantoihini sen jälkeen.
Olen myös antanut De Una Semilla -sooloni takaisin Nicaraguaan kahdelle paikalliselle tanssijalle. Teos nähdään ensi keväänä myös Tanssin talossa.
Mitä tanssi sinulle merkitsee?
Kyllä se merkitsee koko elämää. Tanssi on minulle koko elämä.
Alpo Aaltokoski Company: Kolmen soolon juhla 27.-31.10.2026
Tanssin talossa juhlitaan koreografi Alpo Aaltokosken 40-vuotista taivalta taiteilijana yhteisnäytöksessä, jossa kolme kansainvälistä naistanssijaa tulkitsee upeat sooloteokset.
