Tanssin talolla 9.10.2026 järjestetyssä kansainvälisessä paneelikeskustelussa pohdittiin esitystalojen ja instituutioiden vastuuta tanssin kentän tulevaisuudesta. Pohjoismaista ja eurooppalaista näkökulmaa keskusteluun toivat Walter Heun (Joint Adventures, Saksa), Stine Nilsen (Dansens Hus, Norja), Valtteri Raekallio (Helsingin kaupunginteatteri) ja tanssitaiteilija Milla Koistinen. Keskustelua moderoi Virve Sutinen.

Instituutioilla on mahdollisuus ja vastuu vahvistaa taiteilijoiden asemaa

Esitystalojen ja instituutioiden suhde vapaaseen kenttään nousi keskustelun keskeiseksi teemaksi. Miten instituutiot voivat hyödyntää resurssejaan ja asemaansa taiteilijoiden työn ja uramahdollisuuksien vahvistamiseksi?

Norjan kansallisen tanssin näyttämön Dansens Husin johtaja Stine Nilsen kertoi, miten talo vahvistaa norjalaisten tekijöiden asemaa kansainvälisen ohjelmiston rinnalla. Tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa ohjelmistosta koostuu norjalaisista tuotannoista, joita tuetaan muun muassa pidemmillä tuotantoajoilla ja dramaturgisella tuella. Talolla on vahva valtionrahoitus ja itsenäinen asema ohjelmistonsa suunnittelussa.

Helsingin kaupunginteatterin Helsinki Dance Companyn taiteellinen johtaja Valtteri Raekallio nosti esiin instituutioiden mahdollisuudet tukea uusia tekijöitä ja taiteellisia avauksia. Esimerkkinä on kaupunginteatterin Nykyesityksen näyttämö, jonka toiminta käynnistyi Koneen Säätiön rahoituksella ja on sittemmin vakiintunut osaksi teatterin perustoimintaa. Raekallion mukaan vapaan kentän tukeminen uudistaa myös instituutioiden omaa taiteellista toimintaa. Suomea koskevassa keskustelussa nousi esiin rakenteellinen haaste: tanssin instituutioiden mahdollisuudet tukea kotimaista taiteellista tuotantoa ovat sidoksissa niiden rahoitukseen. Esimerkiksi Tanssin talolla ei nykyisillä resursseillaan ole mahdollisuuksia toimia kotimaisen tanssitaiteen tuotannollisena tukijana siinä laajuudessa kuin kentän tarpeet edellyttäisivät.

Yhteinen ääni tuo vaikutusvaltaa

Taloudellisesti haastavassa tilanteessa korostuvat yhteisen tilannekuvan, selkeiden tavoitteiden ja vahvemman edunvalvonnan merkitys.

Saksalainen tuottaja ja kulttuurialan vaikuttaja Walter Heun kuvasi, miten eri taiteenalojen yhteistyö on auttanut vaikuttamaan kulttuurirahoitukseen. Erityisesti pandemian aikana tehty yhteinen edunvalvontatyö osoitti yhteistyön mahdollisuudet konkreettisten tulosten saavuttamisessa.

Keskustelussa pohdittiin, miten suomalainen tanssin kenttä voisi muodostaa yhteisen näkemyksen kehittämistarpeistaan ja viedä niitä poliittiseen päätöksentekoon. Tulevat vaalit tarjoavat mahdollisuuden nostaa tanssialan kysymyksiä keskusteluun, mutta vaikuttaminen edellyttää yhteisiä tavoitteita ja selkeää viestiä alan tarpeista.

Kansainväliset verkostot kehittävät myös paikallista tanssikenttää

Kansainväliset tanssiverkostot, kuten Ice Hot, Big Pulse ja IETM, ovat luoneet yhteistyömahdollisuuksia, mutta osa verkostoista on päättynyt rahoituksen loppumisen vuoksi tai muuttanut toimintansa painopisteitä. Keskustelussa pohdittiin, millaisia yhteistyörakenteita kenttä tarvitsee tulevaisuudessa.

Kansainvälinen yhteistyö tukee paikallisen tanssikentän kehittämistä, taiteilijoiden liikkuvuutta ja teosten kiertämistä. Eurooppalaisissa malleissa tuotantotalot yhdistävät resurssejaan mahdollistaakseen taiteilijoiden työskentelyn ja esiintymisen eri maissa. Samalla verkostot edistävät osaamisen jakamista, taiteellista uudistumista ja yhteistä vaikuttamistyötä. Suomen näkökulmasta erityisen tärkeänä pidettiin kansainvälisen liikkuvuuden tukemista sekä sellaisten rakenteiden kehittämistä, jotka mahdollistavat teosten kiertämisen myös kotimaassa.

Taiteilijoille verkostot tarjoavat mahdollisuuksia kohdata kollegoita ja kehittää uusia ajatuksia ilman välitöntä painetta valmiin teoksen tuottamisesta. Tämä on erityisen tärkeää uransa alkuvaiheessa oleville taiteilijoille.

Kestävä tanssin kenttä tarvitsee yhteisöllisyyttä ja tilaa riskinotolle

Keskustelua yhdisti ajatus tanssin ekosysteemin vahvistamisesta. Vapaan kentän taiteilijoilla ei usein ole pysyvää taustaorganisaatiota tai työyhteisöä, joten yhteisöön kuuluminen ja mahdollisuus osallistua alan kehittämiseen korostuvat.

Niukkenevien resurssien keskellä on myös tärkeää säilyttää tilaa taiteelliselle riskinotolle. Uudet avaukset tarvitsevat tukea jo prosessin alkuvaiheessa, jolloin työn lopputulosta ei vielä tunneta. Instituutioiden ja rahoittajien tulisi mahdollistaa taiteilijoiden työskentelyä myös ennen valmiin tuotannon syntymistä.

Yhteisöllisyys nähtiin edellytyksenä myös vahvemmalle yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Kilpailun ja vastakkainasettelun sijaan tarvitaan kokemusta yhteisestä kentästä, jonka tulevaisuutta taiteilijat, esitystalot ja muut toimijat rakentavat yhdessä. Tanssitaiteilija Milla Koistinen korosti erityisesti nuorten tekijöiden ja opiskelijoiden tarvetta avoimille verkostoille ja rakenteille, joihin on helppo tulla mukaan ja joissa voi kokea kuuluvansa taiteilijayhteisöön.

Keskustelun keskeiseksi viestiksi nousi tarve siirtyä yksittäisistä hankkeista ja lyhytaikaisista ratkaisuista kohti pitkäjänteistä yhteistyötä.

Keskustelu järjestettiin osana Zodiakin, Cirkon ja Tanssin talon yhteistä Loisto-hanketta, joka tukee tanssin ja sirkuksen kestävää kansainvälistymistä. Hanketta rahoittaa Jane ja Aatos Erkon säätiö.

Tutustu Loisto-hankkeeseen