Siirry sisältöön

Haastattelussa koreografi Johanna Nuutinen

30.07.2023 SPARKS OHJELMA HAASTATTELU

Johanna Nuutisen SKIN HUNGER saa ensi-iltansa syksyllä osana Tanssin talon SPARKS-hanketta. Inhimillistä tuntoaistia tarkastelevan teoksen ainutlaatuisena elementtinä ovat yleisölle jaettavat kuulokkeet – näin binauraalisella äänimaisemalla muodostetaan suora kuuloyhteys esiintyjien kehoihin.

SKIN HUNGER on osa aistimuksia tutkivaa teossarjaa. Kerro sarjasta ja SKIN HUNGERIN sijoittumisesta siihen?

Muutama vuosi sitten huomasin teosideoideni pyörivän voimakkaasti aistikokemusten ympärillä ja kuinka me rakennamme todellisuutta aistihavaintojen avulla. Iso osa tästä todellisuuden rakennuksesta on myös tiedostamatonta. Arjen nopeassa syklissä me harvemmin pysähdymme aistikokemusten ja niiden vaikuttavuuden äärelle – miten aistikokemukset resonoivat kehoissamme, miten ne vaikuttavat siihen ja kuinka me kohdataan ympäristömme.

Näistä havainnoista nousi tarve ja uteliaisuus ottaa aina yksi aisteistamme kerrallaan suurennuslasin alle. Rakentaa näyttämölle kokemus, joka tutkii ja tuo näkyväksi sen, kuinka elämme aistiemme armoilla. Aiempien teosten keskiössä ovat olleet näkö- ja kuuloaisti. SKIN HUNGER -teoksessa sukelletaan tuntoaistin ja kosketuksen maailmaan.

Miten teoksen äänimaiseman ja koreografian suunnittelu on edennyt? Minkälaista yhteistyö on ollut?

Kosketuksen kokemus on usein intiimi, yksityinen. Äänisuunnittelija Tuomas Norvio huomautti hienosti prosessin alussa, että tämän teoksen kohdalla ääni voisi olla väylä tuoda esiintyjä lähelle katsojaa, hänen iholleen, suuressa teatterisalissa. Pidän tästä rohkeasta ja innovatiivisesta otteesta. Tanssijan rooli teoksessa on vahva. Ääni rakennetaan tiiviissä yhteistyössä tanssijoiden kanssa. Odotan kuumeisesti, että päästään koko työryhmän kanssa yhdessä teoksen äärelle elokuussa.

Arjen nopeassa syklissä me harvemmin pysähdymme aistikokemusten ja niiden vaikuttavuuden äärelle."

— Johanna Nuutinen

Teos on osa SPARKS-hanketta. MIkä merkitys hankkeella on ollut teoksen muotoutumisen kannalta?

Sparks-hanke on rytmittänyt teosprosessia ja sen tuotannollista sekä taiteellista kehitystä itselleni mielekkäällä tavalla. Kolme hakukierrosta on vaatinut kokonaisuuden kriittistä uudelleenarviointia useampaan otteeseen, mikä on mielestäni aina hyvä asia. Hankkeen tarjoama taloudellinen tuki on myös ensiarvoisen arvokas koko tuotannolle.

Olet työskennellyt sekä tanssijana että koreografina. Minkälaisena tanssi näyttäytyy sinulle näissä eri rooleissa? Mitä tunnet esimerkiksi tanssiessa ja toisaalta rakentaessa liikettä koreografiaan?

Tanssijana keskityn liikkeen artikulaation työstämiseen ja sen virtaavuuden syventämiseen. Askel askeleelta, rytmitys rytmitykseltä tanssin luoma nautinnon lähde lähtee avautumaan.

Tanssia katsoessani minä tanssin. Sisältä käsin. Parhaimmillaan antaudun toisen vietäväksi.

Koreografina vastuualueet ovat laajemmat. Katson teosta lintuperspektiivistä kokonaisuutena. Ohjaan jokaisen teoksen osa-alueen rytmitystä ja usean taiteilijan muodostamaa työryhmää kohti pikkuhiljaa paljastuvaa teoksen ydintä.

Mitä tanssin voima merkitsee sinulle?

Tanssi on tila, jossa sanoittamaton muotoutuu näkyväksi. Tästä tilasta löydän oman turvapaikkani ja nautinnon, joka kytkeytyy vahvasti rytmin, liikkeen ja alitajuisen yhteyteen.