Minna Tiikkainen: “Kuten tanssi, valokin on liikettä tilassa” - haastattelussa Mystery Sonatas / for Rosa -teoksen valosuunnittelija
Valo- ja lavastussuunnitelija Minna Tiikkainen on tehnyt mittavan kansainvälisen uran eurooppalaisen esittävän taiteen parissa. Mystery Sonatas / for Rosa -teoksessa Tiikkaisen veistoksellinen valaistus on elimellinen osa teosta ja sen tematiikkaa.
Mikä vei sinut valosuunnittelijan polulle?
Opiskelin Turun piirustuskoulussa 90-luvun alussa ja kiinnostuin kuvataideopintojeni kautta valosta. Olin myös mukana Turun ylioppilasteatterin toiminnassa, missä kiinnostukseni teatterivalaistukseen heräsi. Halusin jatkaa opintojani, joten pyrin ja pääsin opiskelemaan Teatterikorkeakoulun Valo- ja Äänisuunnittelun laitokselle. Opintojen aikana teatteri- ja valokärpänen puraisi lujaa!
Miten näet valotaiteen ja tanssitaiteen välisen suhteen? Miten teos muotoutuu koreografian ja toisaalta valosuunnittelun näkökulmasta?
Yleispätevää vastausta ei ole, sillä koreografiat ovat aina erilaisia. Tanssitaide voi mielestäni olla tila-ajallisesti lähellä valon ilmaisua, koska usein tavoitteena ei ole tietyn narratiivin kertominen vaan liikkeellisyyden tutkiminen ja luominen. Kuten tanssi, valokin on liikettä tilassa – valo ja varjo luovat rytmiä, dynamiikkaa ja ohjaavat katseen siirtymistä.
Kerro Mystery Sonatas / for Rosa -teoksen valosuunnittelusta - mikä on sinun näkökulmastasi keskeistä? Miten teoksen suunnitteluprosessi eteni?
Lähtökohtana lavastukselle ja valosuunnittelulle oli Anne Teresa De Keersmaekerin toiveesta hänen edellisen teoksensa The Goldberg Variations, BWV 988 visuaalisuus, jonka olin myös suunnitellut. Kierrätysmateriaalien käyttö oli myös toivottua. Halusimme myös molemmat jatkaa heijastavien pintojen tutkimista, mikä oli oleellista edellisessä teoksessa.
Mystery Sonatas / for Rosa teoksen musiikki on luonnollisesti vaikuttanut Anne Teresan koreografiaan ja myös valon dramaturgia seuraa sävellyksen logiikkaa. Barokkiajan sävellyksen tematiikka on kristinuskonnollinen sekä inspiroitunut katolilaisesta rukousnauhasta. Anne Teresa on kuitenkin kiinnostuneempi henkisyydestä, alkemiasta ja mystiikasta kuin katolilaisuudesta. Hän johdatti minut tutkimaan alkemisteja ja mystikoita ja esimerkiksi Jakob Böhmen (s.1575) tekstit ja niihin pohjautuvat kuvitukset tulivat minulle tärkeiksi. Lisäksi ROSAS-tiimi keräsi huomattavan määrän teksti- ja kuvamateriaalia joista tuli myös paljon vaikutteita valosuunnitteluun.
Työskentelin yli kaksi kuukautta ROSASin tilavassa ja teknisesti riittävän varustellussa studiossa, joten pystyin testaamaan valoja ja lavastusideoita lähes rajattomasti. Tutkin materiaaleja, joita löysin ROSASin varastosta ja sieltä myös löytyi tämän teoksen objektiin käytetty materiaali. Työskentelyämme kuvaa yrityksen ja erehdyksen kautta -työtapa, sillä lähes kaikki ideat testattiin välittömästi ja kokeilun kautta löytyi esityksen lopullinen muoto.
Minulle muodostui tärkeäksi, että valitsemamme tilallinen objekti toimii valonlähteenä ja siinä minulle yhdistyvät monenlaiset ajatukset maailmankaikkeuden synnystä ja avaruuden ja valon tutkimisesta ihmismieltä painaviin pelkoihin ja uhkakuviin. Minulle itsellenikin oli täysi yllätys, miten tuo objekti taivuttaa valoa ja tekee sen näkyväksi.
Mitä haluaisit lausua Mystery Sonatas / for Rosa -teoksesta yleisölle?
Biberin musiikki viittaa rukousnauhaan, joka on mielestäni kuin meditaatiotyökalu. Anne Teresan koreografia perustuu geometrisiin muotoihin, joita ROSASin taitavat nuoret tanssijat tulkitsevat. Valo pyrkii luomaan tilaan kirkkautta ja hämärää yhtäaikaisesti ja barokkiorkesterin läsnäolo luo tilaan erityislaatuisen, lämpimän tunnelman. Hengittäkää syvään ja nauttikaa esityksestä!
Olet työskennellyt niin Suomessa kuin kansainvälisten huippukoreografien kanssa. Miten työskentely eri maissa eroaa toisistaan?
Maasta riippumatta joka koreografilla on omat työskentelytapansa ja taiteellisesti ei voi verrata eri tekijöiden työskentelyä. Kaikki ovat yksilöitä ja valosuunnittelu sopeutuu eri koreografioiden työtapoihin ja taiteellisin näkemyksiin. Kannan tietysti omaa näkemystäni mukanani, mutta jokainen keikka on aina erilainen ja ainutlaatuinen.
Voin huomioida ehkä joitakin käytännön eroavaisuuksia. Esimerkiksi Alankomaissa teokset tehdään lähtökohtaisesti eri esityspaikkakuntia ja teattereita kiertäviksi, joten jo ideointivaiheessa on otettava huomioon, että esitystilat vaihtelevat kooltaan ja että esitykset tulisi teknisesti rakentaa kasaan lyhyessä ajassa. Belgiassa työskentelevät Anne Teresa de Keersmaeker ja Mette Ingvartsen pitävät siitä, että työskentelen heidän kanssaan pitkään valojen kanssa, yleensä vähintään seitsemän viikkoa. Tämä on hyvin poikkeuksellista ja se on tietysti tila- ja resurssikysymys. Ruotsissa työskentely on ehkä suojatumpaa eli esimerkiksi työpäivät eivät ole liian pitkiä. Kokemukseni mukaan työympäristö ja fasiliteetit ovat hyvät myös Suomessa.
