Tanztheater Wuppertal Pina Bausch: Vollmond (Full Moon)

Biografiat

Ohjaaja ja koreografi

Pina Bausch syntyi vuonna 1940 Solingenissa ja kuoli vuonna 2009 Wuppertalissa. Hän sai tanssikoulutuksensa Kurt Joossin johdolla Essenin Folkwang-koulussa, jossa hän saavutti teknistä huippuosaamista. Syksyllä 1973 Wuppertalin teattereiden johtaja Arno Wüstenhöfer palkkasi Bauschin Wuppertal Bühnenin balettiryhmän koreografiksi, ja pian sen jälkeen Bausch nimesi ryhmän uudelleen Tanztheater Wuppertaliksi. Tällä alun perin kiistanalaisella nimellä tanssiteatteri saavutti vähitellen kansainvälistä tunnustusta. Ryhmän tapa yhdistää toisiinsa runollisia ja arkisia elementtejä vaikutti ratkaisevasti tanssin kansainväliseen kehitykseen. Maailmanlaajuisesti alan merkittävimpiä palkintoja ja kunnianosoituksia saanut Pina Bausch on yksi aikamme merkittävimmistä koreografeista.

Lavastus

Peter Pabst on tottunut ylittämään rajoja. Vuodesta 1979 lähtien hän on toiminut lavastus- ja pukusuunnittelijana teattereissa ja oopperassa sekä tanssin, elokuvien ja television parissa. Hän on luonut lavasteita ja pukuja yli 100 teatteri- ja elokuvatuotantoon, muun muassa Dröhnland Symphony rock-show'hun, Bochumin museon Spaces - Dreams -näyttelyyn, PETER for PINA -kirjaan, sekä opettanut Pekingissä ja Shanghaissa. Hän on työskennellyt Euroopan suurimmissa kaupungeissa sekä laajasti Amerikassa ja Aasiassa. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Luc Bondyn, Klaus Maria Brandauerin, Udo Lindenbergin, John Schaafin, Istvan Szabon, Jürgen Flimmin, Robert Carsenin, Chen Shin Zhengin, Tancred Dorstin ja Andrei Serbanin kanssa. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita ovat kuitenkin olleet Peter Zadek, jonka kanssa hänellä on pitkä työsuhde ja henkilökohtainen ystävyyssuhde, sekä ennen kaikkea Pina Bausch ja hänen Tanztheater Wuppertal -teatterinsa. Vuonna 1980 Pabst suunnitteli ensimmäisen lavastuksensa Pina Bauschin teokseen. Tästä alkoi poikkeuksellisen läheinen taiteellinen ja henkilökohtainen suhde, symbioottinen yhteistyö, joka kesti koreografin kuolemaan asti vuonna 2009. Näiden vuosien aikana Peter Pabst suunnitteli ja toteutti Pina Bauschille 25 teatterillista tilaa, kuten Vollmond (Full Moon). Peter Pabstille on myönnetty Wienin kaupungin Josef-Kainz-mitali, Chevalier des Arts et des Lettres -kunniamerkki Ranskassa, ja Nordrhein-Westfalenin pääministeri on myöntänyt hänelle professorin arvonimen.

Pukusuunnittelu

Marion Cito syntyi 1938 Berliinissä ja suoritti tanssikoulutuksensa kotikaupungissaan Tatjana Gsovskyn johdolla. Myöhemmin Gsovsky myös palkkasi hänet Berliinin Saksalaiseen oopperaan. Vuodesta 1972 lähtien Cito työskenteli Gerhard Bohnerin kanssa Darmstadtissa, kunnes Pina Bausch otti hänet vuonna 1976 assistentikseen Tanztheater Wuppertaliin, jossa Cito esiintyi myös tanssijana. Lavastus- ja pukusuunnittelija Rolf Borzikin kuoltua vuonna 1980 Citosta tuli teatterin puvustaja, ja hän laajensi ja kehitti Borzikin esteettistä lähestymistapaa. Hän pyrkii puvustuksissaan eleganssin ja arkipäiväisyyden herkkään tasapainoon pitäen seurueen asut sekä värikkäinä että aistikkaina.

Musiikillinen yhteistyö

Matthias Burkert syntyi Duisburgissa vuonna 1953 ja opiskeli pianonsoittoa, trumpettia ja laulua Kölnin musiikkiakatemian Wuppertal-opistossa. Opintojensa päätyttyä vuonna 1978 hän aloitti opistossa pianonsoiton opettajana. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi Wuppertalin lastenteatterin musiikillisena johtajana. Pian sen jälkeen hän tutustui Pina Bauschin työhön, joka liikutti häntä syvästi. Burkertin suurin intohimo oli improvisaatio, ja hänellä oli laaja musiikkitietämys. Vuonna 1979 Bausch palkkasi hänet työskentelemään Wuppertalin tanssiteatteriin. Intensiivisessä yhteistyössä Pina Bauschin kanssa Burkert vaikutti ratkaisevasti esitysten musiikilliseen puoleen, mutta myös esiintyi näyttämöllä joissakin teoksissa. Vuodesta 1995 lähtien Burkert on vastannut Tanztheater Wuppertalin musiikista yhdessä Andreas Eisenschneiderin kanssa.

Andreas Eisenschneider syntyi Lüneburgissa vuonna 1962 ja kasvoi Cellessä, jossa hän kouluttautui ääniteknikoksi kaupungin teatterissa. Hän työskenteli lukuisissa produktioissa vuoteen 1988 asti ja päätyi lopulta Esseniin, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaajien Hansgünter Heymen ja Jürgen Bossen kanssa. Säveltäjä Alfons Nowackista tuli hänen tärkein mentorinsa, ja Nowack vei hänet teattereihin ympäri Saksaa ja maailmaa. Eisenschneiderilla on laaja musiikillinen tietämys, ja hän pystyy helposti hahmottamaan kunkin produktion musiikilliset vaatimukset. Vuonna 1995 Pina Bausch palkkasi hänet Wuppertalin tanssiteatteriin, jossa hän yhdessä Matthias Burkertin kanssa vastaa musiikkikokonaisuudesta, aina uusien produktioiden tutkimuksesta esitysten äänitekniikkaan.

Teatterin johtaja ja taiteellinen johtaja

Boris Charmatz on tanssija, koreografi ja erinäisten kokeellisten projektien luoja. Näihin kuuluvat mm. Bocal-koulu, Musée de la danse -museo sekä [terrain]-projekti. Boris Charmatz asettaa tanssille uudenlaisia muodollisia rajoitteita, jotka piirtävät tanssin mahdollisuuksien kentän uudella tavalla. Näyttämö on hänelle kuin muistilehtiö, johon hän luonnostelee keskittyneitä, orgaanisia käsitteitä tarkkaillakseen niiden kohtaamisen synnyttämiä kemiallisia reaktioita, intensiteettejä ja jännitteitä. Vuosina 2009–2018 hän toimi Musée de la danse / Centre chorégraphique national de Rennes et de Bretagne -museon johtajana. Tammikuussa 2019 hän käynnisti [terrain]-yhdistyksen Hauts-de-Francen alueelle toimien yhteistyössä Phénixin, Valenciennesin kansallisen näyttämön sekä Lillen oopperan ja Maison de la Culture d'Amiensin kanssa. Boris Charmatz on myös toiminut belgialaisessa Charleroi tanssiteatterissa vuosina 2018–2022. Syyskuussa 2022 Boris Charmatzista tuli Tanztheater Wuppertal Pina Bauschin uusi johtaja.

Hän on koreografioinut useita uraauurtavia teoksia, alkaen À bras-le-corps -teoksesta (1993) aina La Ronde -teokseen (2021), minkä lisäksi hän toimii tanssijana, esiintyjänä ja improvisoijana (yhteistyössä Médéric Collignonin, Anne Teresa De Keersmaekerin ja Tino Sehgalin kanssa). Kesäkuussa 2021 hän orkestroi 130 tanssijalle suunnatun Happening Tempête -esityksen Grand Palais Éphémèren avajaisia varten. Heinäkuussa 2021 hän avasi Manchester International Festival -tapahtuman tanssiteoksella Sea Change, jossa oli mukana 150 amatööri- ja ammattitanssijaa.

Pääjohtaja ja toimitusjohtaja

Roger Christmannista tuli Tanztheater Wuppertal Pina Bausch -teatterin pää- ja toimitusjohtaja vuonna 2019. Sitä ennen hän työskenteli useissa eri organisaatioissa, kuten Berliner Festspiele, Kultur Ruhr GmbH ja Asian Art Theatre. Vuosina 2001–2011 hän toimi Theater der Welt 2010 ja Brussels kunstenfestivaldesarts -tapahtumien toimitusjohtajana. Tänä aikana hän myös kehitti ja koordinoi NXTSTP-hanketta osana Euroopan unionin EU-ohjelmaa.

Christmann suoritti kauppatieteiden ja rahoituksen opinnot École des Hautes Études Commerciales -yliopistossa Liegessä, Belgiassa. Hän asuu tällä hetkellä Berliinissä.

Biografiat

Ohjaaja ja koreografi

Pina Bausch syntyi vuonna 1940 Solingenissa ja kuoli vuonna 2009 Wuppertalissa. Hän sai tanssikoulutuksensa Kurt Joossin johdolla Essenin Folkwang-koulussa, jossa hän saavutti teknistä huippuosaamista. Syksyllä 1973 Wuppertalin teattereiden johtaja Arno Wüstenhöfer palkkasi Bauschin teatterin koreografiksi ja pian sen jälkeen Bausch nimesi ryhmän uudelleen Tanztheater Wuppertaliksi. Tällä alun perin kiistanalaisella nimellä tanssiteatteri saavutti vähitellen kansainvälistä tunnustusta. Teatterin tapa yhdistellä runollisia ja arkisia elementtejä vaikutti ratkaisevasti tanssin kansainväliseen kehitykseen. Maailmanlaajuisesti alan merkittävimpiä palkintoja ja kunnianosoituksia saanut Pina Bausch on yksi aikamme merkittävimmistä koreografeista.

Lavastus

vuoteen 1980 asti

Rolf Borzik syntyi vuonna 1944 Posnańissa ja kuoli vuonna 1980 Essenissä. Hän opiskeli suunnittelua Essenin Folkwang-koulussa, jossa hän tapasi tanssija ja koreografi Pina Bauschin ensimmäisen kerran. Vuodesta 1973 aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti hän suunnitteli lavasteita ja pukuja Tanztheater Wuppertalille ja vaikutti ratkaisevasti sen ilmeeseen. Borzikin luomat tilat ja asut olivat epätavallisia ja runollisia mutta silti arkisia. Hän leikitteli jatkuvasti luonnon elementeillä (vesi, maa), ja hänen pukunsa vaikuttivat arkisen elämän inspiroimilta, mutta myös tyylikkäiltä ja ylellisiltä. Hänen työnsä avasi aivan uudenlaisen näkemyksen tanssitiloihin ja -pukuihin myös vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeen.

Vuodesta 1980 lähtien

Peter Pabst on tottunut ylittämään rajoja. Vuodesta 1979 lähtien hän on toiminut freelancer-lavastus- ja pukusuunnittelijana teattereissa ja oopperassa sekä tanssin, elokuvien ja television parissa. Tähän mennessä hän on luonut lavasteita ja pukuja yli 100 teatteri- ja elokuvatuotantoon, muun muassa "Dröhnland Symphony" rock-show'hun, Bochumin museon "Spaces - Dreams" -näyttelyyn, "PETER for PINA" -kirjaan ja sen lisäksi opettanut Pekingissä ja Shanghaissa. Hänen työnsä on vienyt hänet lähes kaikkiin Euroopan suurimpiin kaupunkeihin sekä Amerikkaan ja Aasiaan. Hän on työskennellyt Luc Bondyn, Klaus Maria Brandauerin, Udo Lindenbergin, John Schaafin, Istvan Szabon, Jürgen Flimmin, Robert Carsenin, Chen Shi Zhengin, Tancred Dorstin, Andrei Serbanin ja monien muiden kanssa. Hänen tärkeimpiä yhteistyökumppaneitaan ovat kuitenkin olleet Peter Zadek, jonka kanssa hänellä on pitkä työsuhde ja henkilökohtainen ystävyyssuhde, sekä ennen kaikkea Pina Bausch ja hänen Tanztheater Wuppertal -teatterinsa. Vuonna 1980 Pabst suunnitteli ensimmäisen lavastuksensa Pina Bauschin teokseen. Tästä alkoi poikkeuksellisen läheinen taiteellinen ja henkilökohtainen suhde, symbioottinen yhteistyö, joka kesti suuren koreografin kuolemaan asti vuonna 2009. Näiden vuosien aikana Peter Pabst suunnitteli ja toteutti Pina Bauschille 25 "näytelmähuonetta", kuten "VOLLMOND (Full Moon)". Peter Pabstille on myönnetty Wienin kaupungin Josef-Kainz-mitali, hänelle on myönnetty Chevalier des Arts et des Lettres -kunniamerkki Ranskassa ja Nordrhein-Westfalenin pääministeri on myöntänyt hänelle professorin arvonimen.

Pukusuunnittelu

vuoteen 1980 asti

Rolf Borzik syntyi vuonna 1944 Posnańissa ja kuoli vuonna 1980 Essenissä. Hän opiskeli suunnittelua Essenin Folkwang-koulussa, jossa hän tapasi tanssija ja koreografi Pina Bauschin ensimmäisen kerran. Vuodesta 1973 aina ennenaikaiseen kuolemaansa asti hän suunnitteli lavasteita ja pukuja Tanztheater Wuppertalille ja vaikutti ratkaisevasti sen ilmeeseen. Borzikin luomat tilat ja asut olivat epätavallisia ja runollisia mutta silti arkisia. Hän leikitteli jatkuvasti luonnon elementeillä (vesi, maa), ja hänen pukunsa vaikuttivat arkisen elämän inspiroimilta, mutta myös tyylikkäiltä ja ylellisiltä. Hänen työnsä avasi aivan uudenlaisen näkemyksen tanssitiloihin ja -pukuihin myös vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeen.

Vuodesta 1980 lähtien

Marion Cito syntyi 1938 Berliinissä ja suoritti tanssikoulutuksensa kotikaupungissaan Tatjana Gsovskyn johdolla. Myöhemmin Gsovsky myös palkkasi hänet Berliinin Saksalaiseen oopperaan. Vuodesta 1972 lähtien Cito työskenteli Gerhard Bohnerin kanssa Darmstadtissa, kunnes Pina Bausch otti hänet vuonna 1976 assistentikseen Tanztheater Wuppertaliin, jossa Cito esiintyi myös tanssijana. Lavastus- ja pukusuunnittelija Rolf Borzikin kuoltua vuonna 1980 Citosta tuli teatterin puvustaja ja hän laajensi ja kehitti Borzikin esteettistä lähestymistapaa. Hän pyrkii puvustuksissaa eleganssin ja arkipäiväisyyden herkkään tasapainoon pitäen seurueen asut sekä värikkäinä että aistikkaina.

Musiikillinen yhteistyö

Matthias Burkert syntyi Duisburgissa vuonna 1953 ja opiskeli pianonsoittoa, trumpettia ja laulua Kölnin musiikkiakatemian Wuppertal-opistossa. Opintojensa päätyttyä vuonna 1978 hän aloitti opistossa pianonsoiton opettajana. Vuodesta 1976 lähtien hän toimi Wuppertalin lastenteatterin musiikillisena johtajana. Pian sen jälkeen hän tutustui Pina Bauschin työhön, joka liikutti häntä syvästi. Burkertin suurin intohimo oli improvisaatio, ja hänellä oli laaja musiikkitietämys. Vuonna 1979 Bausch palkkasi hänet työskentelemään Wuppertalin tanssiteatteriin. Intensiivisessä yhteistyössä Pina Bauschin kanssa Burkert vaikutti ratkaisevasti esitysten musiikilliseen puoleen, mutta myös esiintyi näyttämöllä joissakin teoksissa. Vuodesta 1995 lähtien Burkert on vastannut Tanztheater Wuppertalin musiikista yhdessä Andreas Eisenschneiderin kanssa.

Andreas Eisenschneider syntyi Lüneburgissa vuonna 1962 ja kasvoi Cellessä, jossa hän kouluttautui ääniteknikoksi kaupungin teatterissa. Hän työskenteli lukuisissa produktioissa vuoteen 1988 asti ja päätyi lopulta Esseniin, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaaja Hansgünter Heymen ja ohjaaja Jürgen Bossen kanssa. Säveltäjä Alfons Nowackista tuli hänen tärkein mentorinsa, ja Nowack vei hänet teattereihin ympäri Saksaa ja maailmaa. Eisenschneiderilla oli laaja musiikillinen tietämys, ja hän pystyi helposti hahmottamaan kunkin produktion musiikilliset vaatimukset. Vuonna 1995 Pina Bausch palkkasi hänet Wuppertalin tanssiteatteriin, jossa hän yhdessä Matthias Burkertin kanssa vastaa musiikkikokonaisuudesta, aina uusien produktioiden tutkimuksesta esitysten äänitekniikkaan.

Teatterin johtaja ja taiteellinen johtaja

Boris Charmatz on tanssija, koreografi ja kokeellisten projektien, kuten Bocal-koulun, Musée de la danse -museon tai katottoman ja seinättömän [terrain]-instituution, luoja. Boris Charmatz asettaa tanssille uudenlaisia muodollisia rajoitteita, jotka piirtävät tanssin mahdollisuuksien kentän uudella tavalla. Näyttämö on hänelle kuin muistilehtiö, johon hän luonnostelee keskittyneitä, orgaanisia käsitteitä tarkkaillakseen niiden kohtaamisen synnyttämiä kemiallisia reaktioita, intensiteettejä ja jännitteitä. Vuosina 2009–2018 hän toimi Musée de la danse / Centre chorégraphique national de Rennes et de Bretagne -museon johtajana. Tammikuussa 2019 hän käynnisti [terrain]-yhdistyksen Hauts-de-Francen alueelle toimien yhteistyössä Phénixin, Valenciennesin kansallisen näyttämön sekä Lillen oopperan ja Maison de la Culture d'Amiensin kanssa. Boris Charmatz on myös toiminut belgialaisessa Charleroi tanssiteatterissa vuosina 2018–2022. Syyskuussa 2022 Boris Charmatzista tuli Tanztheater Wuppertal Pina Bauschin uusi johtaja, ja hän käynnisti [terrain]-projektin kanssa uuden Ranskan ja Saksan välisen hankkeen.

Hän on koreografioinut useita uraauurtavia teoksia, alkaen À bras-le-corps -teoksesta (1993) aina La Ronde -teokseen (2021), minkä lisäksi hän toimii tanssijana, esiintyjänä ja improvisoijana (yhteistyössä Médéric Collignonin, Anne Teresa De Keersmaekerin ja Tino Sehgalin kanssa). Kesäkuussa 2021 hän orkestroi 130 tanssijalle suunnatun Happening Tempête -esityksen Grand Palais Éphémèren avajaisia varten. Heinäkuussa 2021 hän avasi Manchester International Festival -tapahtuman tanssiteoksella Sea Change, jossa oli mukana 150 amatööri- ja ammattitanssijaa.

Pääjohtaja ja Toimitusjohtaja

Roger Christmannista tuli Tanztheater Wuppertal Pina Bausch -teatterin pää- ja toimitusjohtaja vuonna 2019. Sitä ennen hän työskenteli useissa eri organisaatioissa, kuten Berliner Festspiele, Kultur Ruhr GmbH ja Asian Art Theatre. Vuosina 2001–2011 hän toimi Theater der Welt 2010 ja Brussels kunstenfestivaldesarts -tapahtumien toimitusjohtajana. Tänä aikana hän myös kehitti ja koordinoi NXTSTP-hanketta osana Euroopan unionin EU-ohjelmaa.

Christmann suoritti kauppatieteiden ja rahoituksen opinnot École des Hautes Études Commerciales -yliopistossa Liegessä, Belgiassa. Hän asuu tällä hetkellä Berliinissä.