Lyon Opera Ballet: Forsythe I Pontvianne

Väliaika ensimmäisen teoksen BEASTS POEM jälkeen. Toisen teoksen jälkeen on noin 5 minuutin mittainen tauko teknistä vaihtoa varten.

Pierre Pontvianne: Beasts poem

Pierre Pontviannen jokainen koreografia vahvistaa hänen yksilöllistä näkemystään liikkeestä. Sama kysymys pysyy aina pinnalla, myös hänen viimeisimmissä teoksissaan Janet on the roof (2016), MASS (2016) ja PERCUT (2020): mihin tarpeeseen tanssi vastaa maailman muutoksessa? Musiikkia, tilaa ja aikaa tarkasti leikkaavat Pontviannen teokset leikittelevät linjoilla ja niiden repeämillä, kapinoinnilla ja hajaantumisilla. Koreografioiden ytimessä yksilö uhmaa aina yhteistä sääntöä. Tiukkojen rajoitteiden edessä tulkitsija onnistuu ammentamaan itsestään saavuttamattomiksi uskottuja voimavaroja. Kaikissa hänen töissään kaikuvat maailman voimat ja säröt. Pontviannen sinnikkyys ja tarkkaan hiottu koreografinen tyyli piirtyvät esiin BEASTS POEMin kamppailuissa ja toivonpilkahduksissa.
- Gilles Amalvi

William Forsythe: N.N.N.N.

Tässä neljän miehen kvartetissa on jotain leikin kaltaista. Se on kuin vallaton olotila, jossa liikkeen rakenne avaa merkityksen yksinkertaisuudellaan ja antaa sitten tilaa yhä monimutkaisemmalle mekanismille. Mitä yhdellä tai kahdella käsivarrella voi tehdä? Käsillä ja jaloilla on jokaisella omat lihaksensa ja nivelensä. Kehon jäsenien arkkitehtuuriin perustuva N.N.N.N. tutkii ilkikurisesti nauttien kaikkia kehon ilmaisuja, niin tuttuja kuin outojakin. Soolona, duona ja kvartettina tämä neljän N:n muodostama hauraan tasapainoinen ryhmä sulautuu yhteen, kadottaa tasapainonsa ja harmonisoituu – kuin yksi useasta erillisestä osasta koostuva organismi. Tempautumalla mukaan alati kiihtyvään mekanismiin neljä tulkitsijaa muodostavat liikkeiden ja äänten kerrostuman, kuin elävän lyömäsoittimen, jossa jokainen kosketus ja kitka kajahtavat − kineettisen ja soivan kvartetin, jossa rytmi paljastaa liikkeiden täsmällisyyden, ja jossa liike tuo esiin tilan vaihtelevan rakenteen.
- Gilles Amalvi

William Forsythe: One Flat Thing, reproduced

Teoksen nimessä on ohjelmallinen ulottuvuus, josta sen visuaalinen tavoite käy heti ilmi. Koko koreografian päämäärä nivoutuu yhteen ”litteän toistetun asian”, – kahdenkymmenen pöydän – päällä, alla, keskellä ja väleissä. Pöytien geometrisesta rakenteesta muodostuu 14 tanssijan valtaama hallitun kaaoksen pelikenttä missä he heittäytyvät, työntyvät, vetäytyvät ja liukuvat, herättäen henkiin abstraktit pinnat värikkäiden kehojensa väliintuloilla. Tanssijan keho, jota Forsythe lakkaamatta havainnoi ja käsittelee tutkien sen ilmaisukykyä ja geometriaa, ei ole litteä eikä toistettavissa: se on kolmiulotteinen, kuohuva, fyysinen ja kiihkeä virta.

Kahden olemuksen yhteentörmäys luo teokseen jännitteen: vaihtelun samanaikaisuuden ja epäjärjestyksen, liukumisen ja kitkan välillä ”pysäyttämättömän voiman kohdatessa paikallaan pysyvän esineen”. Jaetussa hurjassa vauhdissa, jota Thom Willemsin elektroninen sävellys rytmittää, jokaisen tanssijan liike voi vaikuttaa koko ryhmään. Intensiteettinsä kantamina he tutkivat yhdessä loputtomien mahdollisuuksien pelikenttää − intohimoisen kiihkeä koreografia valloittaa havaintokentän pikkuhiljaa ansaiten katsojien huomion.
- Gilles Amalvi

Lyon Opera Ballet

Teknisesti Euroopan parhaimpien tanssiryhmien joukkoon nostetun Lyon Opera Ballet'n vahvuutena on tyylilajien ja eri-ikäisten, eri alkuperää ja eri taustoja edustavien koreografien luoma runsas, erittäin monipuolinen ohjelmisto. Ryhmä tarkastelee jatkuvasti tanssin historiaa, nykytanssia ja sen tulevaisuutta.

Kun Louis Erlosta tuli Opéra Nouveau de Lyonin johtaja vuonna 1969, hän antoi tanssille paikan organisaation ytimessä. Ensimmäistä kertaa Pariisin ulkopuolella sijaitseva oopperatalo omisti kokonaisia tapahtumia tanssille ja balettiryhmälleen.

Ensimmäiset baletin johtajat Vittorio Biag, Milko Speremblek ja Gray Veredon olivat kaikki oman aikansa tanssin avantgarden eturintamassa.

1985 johtajana aloittaneen Françoise Adret’n missiona oli antaa ryhmälle sekä kansallinen että kansainvälinen ulottuvuus. Hän rakensi ohjelmistosta kaksisuuntaisen kokonaisuuden perustuen sekä merkittäviin, tuolloin vielä uransa alkuvaiheessa oleviin kansainvälisiin koreografeihin, (kuten Jiří Kylián, Mats Ek, Nacho Duato tai William Forsythe) ja "nuoreen ranskalaiseen tanssiin" (Mathilde Monnier, Maryse Delente tai Angelin Preljocaj).

Kreikkalaisen balettimestari ja ohjaaja Yorkos Loukosin astuessa Françoise Adret'n seuraajaksi vuonna 1991, oli äärimmäisen ennakkoluuloton koreografinen paletti jo ryhmän vakiintunut toimintatapa ja suuntaus, joka jatkuu tähän päivään asti. Vuonna 2020 Lyonin oopperan baletti siirtyi uuteen vaiheeseen Julie Guibertin johdolla.

Rikkaan, yli 100 teoksen repertuaarinsa lisäksi baletti jatkaa uusien aikalaisteosten etsimistä ja vastaa edelleen johtavien koreografien teknisiin vaatimuksiin. Ryhmä löytää yhä uusia tapoja juhlistaa tanssia ja suunnata valokeila siihen, miten tanssijat tulkitsevat koreografiaa.

William Forsythe

William Forsythe (1949) on työskennellyt koreografina yli viidenkymmenen vuoden ajan. Hän on saanut tunnustusta siitä, että hän on suunnannut baletin uudelleen klassisesta ohjelmistosta dynaamiseksi 2000-luvun taidemuodoksi.

Forsythe tanssi ensin Joffrey Balletissa ja sitten Stuttgartin baletissa, jossa hänet nimitettiin residenssikoreografiksi vuonna 1976. Vuonna 1984 hänestä tuli Frankfurtin baletin johtaja, ja hän toimi tehtävässä kaksikymmentä vuotta ennen kuin hän perusti The Forsythe Companyn ja johti sitä vuoteen 2015 asti.

Forsythen syvä kiinnostus organisoitumisen perusteita kohtaan on johtanut hänet tuottamaan monenlaisia projekteja, kuten installaatioita, elokuvia ja verkkopohjaista tiedon luomista. Hänen näyttämöteoksensa ovat ohjelmistossa kokoonpanoissa ympäri maailmaa, ja hänen installaationsa ovat esillä kansainvälisissä näyttelyissä ja museoissa.

Forsythe on saanut lukuisia palkintoja, muun muassa Venetsian biennaalin Kultaisen leijonan ja saksalaisen teatteripalkinnon Der FAUSTin, jotka molemmat on myönnetty hänen elämäntyöstään.

Lue Tanssin talon ohjelmapäällikkö Mikael Aaltosen William Forsythea käsittelevä artikkeli Teatterikorkeakoulun verkkojulkaisussa

Pierre Pontvianne

Pierre Pontvianne (1981), Prix de Lausanne -voittaja 1999, on työskennellyt useiden eri tanssiryhmien kanssa kansainvälisesti. Hän työskenteli myös useiden vaihtoehtoisten koreografisten projektien parissa ennen kuin hän perusti vuonna 2004 Saint-Étienneen PARC companyn. Vuodesta 2012 lähtien Pontviannen teoksia on esitetty lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla ja näyttämöillä.