Jan Martens: any attempt will end in crushed bodies and shattered bones

14.-15.9.2023 klo 19.30
Erkko-sali

14.9. taiteilijatapaaminen Jan Martensin kanssa heti esityksen päätyttyä Erkko-salissa.

Jan Martens on kansainvälisen tanssin nouseva tähti, jonka ensimmäinen suuren näyttämön teos on kerännyt ylistystä ympäri Eurooppaa.

Yhteiskunnallisesti puhuttelevan teoksen nimi on lainaus Kiinan presidentti Xi Jinpingin suorasta uhkauksesta, joka oli osoitettu Hong Kongin kadut kuukausiksi vallanneille, itsenäisyyttä vaatineille mielenosoittajille. Luomisprosessissa Martensia inspiroi protestien globaali aalto. Miten vastavirtaan uidaan? Entä kun ajatusta sovelletaan tanssiin: miten liike tai paikallaan seisominen voivat olla vastarinnan tai kapinan muoto?

Jan Martens muuntaa näyttämön mahdollisen demokratian tilaksi. Erkko-salin lavalla nähdään moninainen 17 tanssijan ryhmä, joka kattaa useita sukupolvia aina 18-vuotiaasta 71-vuotiaaseen.

Esiintyjät etsivät omaa ääntään tanssista ja sen ulkopuolelta, hakien itselleen sopivinta ilmaisua. Yksi kerrallaan he lunastavat oman tilansa lavalla ajamatta kuitenkaan muita sivuun. Aikaamme leimaavaa polarisaatiota vastaan kulkevassa teoksessa esiintyjäryhmä työntää sosiaaliset ja kulttuuriset rajoitteet syrjään, tunnustaakseen ja omaksuakseen erilaisia identiteettejä – ollakseen estottomasti omia itsejään.

Teoksessa tanssijoita kannattelevat eri aikakausilta peräisin olevat protestilaulut aina Henryk Goreckista Max Roachiin ja Abbey Lincolnista Kae Tempestiin. Martens on koonnut teokseen musiikkia, joka kuvastaa lavalla nähtäviä sukupolvia, mutta menee myös ajassa taakse päin ja valikoi kappaleita eri aikakausien musiikillisilta kapinoitsijoilta.

Esitys on osa Tanssin talon kansainvälistä vierailusarjaa, joka tuo Suomeen tanssin kiinnostavimpia ryhmiä ja tekijöitä maailmalta. Sarja toteutetaan Jane ja Aatos Erkon Säätiön tuella Tanssin talon avausvuosina 2022–2023.

Koreografi Jan Martensin haastattelu

Tehtyään kymmenen vuotta uraa koreografina Jan Martens on valmis päänäyttämölle. Hänen tuoreessa teoksessaan, any attempt will end in crushed bodies and shattered bones, näyttämöllä nähdään moninainen 17 tanssijan ryhmä, joka kattaa useita sukupolvia aina 18-vuotiaasta 71-vuotiaaseen. Esityksen tanssijoista nuorin kävi vasta Antwerpin taidelukiota. Tanssijoista vanhin, hollantilainen Truus Bronkhorst, aloitti uransa kukkivalla 60-luvulla (tanssilegenda Bronkhorst oli tosin ennemmin punkkari kuin kukkaislapsi). Mukana on myös delegaatio berliiniläisestä Dance On Ensemble -ryhmästä, joka kerää riveihinsä kokeneita, yli 40-vuotiaita esiintyjiä.

”Kuten Pina Bausch, haluan koota ympärilleni perheen osana luovaa prosessia”, Martens kertoo. ”Toivottavasti tämä heijastuu esityksestä.” Ryhmä on äärimmäisen heterogeeninen. Jotkin esiintyjät ovat taustaltaan miimikoita tai performanssitaiteilijoita, kun taas Dance On Ensemble -ryhmän tanssijat ovat teknisesti hyvin vahvoja. Martens haluaa tuoda esille jokaisen esiintyjän ainutlaatuisuuden. Tämä on hänen erikoisalaansa, kuten harrastelijoiden kanssa tehty The Common People ja lapsitanssijan tähdittämä Victor osoittavat.

KAPINAA

Any attempt will end in crushed bodies and shattered bones -esityksen inspiraationa toimi maailmanlaajuinen protestiliikkeiden aalto Black Lives Matter -marsseista* Ranskan keltaliiveihin, nuoriin ilmastoaktivisteihin ja naisten mielenosoituksiin Yhdysvalloissa ja Chilessä. Miten uida vastavirtaan? Tai, jos kysymystä sovelletaan tanssiin: miten paikallaan seisominen voi olla tapa nousta vastarintaan tai kapinoida?

”Tein vuonna 2018 kolmentoista nuoren kanssa esityksen Passing the Bechdel Test ABULEUS-teatterissa, ja se muutti minua perustavanlaatuisesti. Uskallan nyt olla poliittisesti avoimempi”, Martens sanoo. ”Meillä ei tällä hetkellä ole pahemmin aihetta onneen. Kuten 1930-luvulla, oikeistoradikalismi nostaa päätään kaikkialla. Brexitin myötä nationalistisesta puhetavasta on tullut jälleen valtavirtaa. Flanderissa hallitus tekee raskaita leikkauksia kulttuuriin ja hyvinvointiin, ja Unkarissa Orbán on ottanut kaupunginteatterit hallintaansa. Onko pahin jo ohi, vai onko tämä vasta alkusoittoa? Tulisiko meidän hätääntyä vai odottaa? Nämä kysymykset askarruttavat minua.”

Uuden teoksensa nimen Martens lainasi puheesta, jonka Kiinan presidentti Xi Jinping piti hongkongilaisille aktivisteille, jotka kuukausien ajan osoittivat mieltään kaduilla erityishallintoalueen autonomian puolesta. ”Oli mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin Xi Jinpingin sanat käännettiin eri sivustoilla”, Martens sanoo. ”Totuudenjälkeisellä aikakaudella kieli ei ole enää tosiasioiden raportointiin käytetty työkalu, vaan ideologinen ase. Katsokaa vaikka Trumpia. Aktivisti Rosa Luxemburgin mukaan poliittisin mahdollinen teko on nimetä, mikä yhteiskunnassa on vialla. Miten tämä on mahdollista nyt, kun kieli ei enää tue tarkoituksiamme? Tämän takia teksti on esityksessä jälleen tärkeässä roolissa, kuten se oli Passing the Bechdel Test- ja Rule of Three -teoksissa.”

Sen lisäksi on tietenkin tanssia, ja sitä on paljon. ”Haemme liikkeisiin innoitusta eri teemoista”, Martens kertoo. ”Leikittelemme esimerkiksi fyysisten rajojen kanssa. Miten viestit, että jokin riittää? Tämä lisäksi teemme tutkimusta kansantansseista. Minua kiinnostaa tapa, jolla ne yhdistävät ihmisiä ja kuitenkin samalla yrittävät määrittää kansallista identiteettiä, usein sukupuolistereotyyppisten asujen ja liikkeiden kautta. Miten vastustaa näin fyysistä sortoa?”

PROTESTILAULUJA

Teoksen synkästä nimestä huolimatta Martens ei näe tilannetta toivottomana. ”Nuoret ilmastoaktivistit sivuutetaan usein naiiveina, mutta entä jos toivo on ainoa moottori, joka ajaa meidät tekoihin? Tämänkin takia on mielenkiintoista tuoda niin eri ikäisiä ihmisiä yhdessä näyttämölle: nuoret odotettavasti uskovatkin parempaan maailmaan, mutta mitä sanoo Truus Bronkhorst, joka on nähnyt historian toistavan itseään kerta toisensa jälkeen? Millaisena hän näkee tulevaisuuden?”

Esityksen musiikiksi Martens on kerännyt protestilauluja eri aikakausilta, Max Roachista ja Lauryn Hillista Henryk Góreckiin. ”Yritän parasta aikaa määritellä, millä perusteella nimitän jotakin laulua protestilauluksi. Vaikka tutkinkin nyt näyttämöllä nähtäviä sukupolvia heijastavaa musiikkia, kiinnostukseni ulottuu myös kauemmas menneisyyteen: keitä esimerkiksi olivat 1500-luvun musiikkikapinalliset?”

KAIKENLAISIA KRUMELUUREJA

Harjoitusten vetäminen 17 tanssijalle ja neljälle oppilaalle on ollut Martensin uran toistaiseksi suurin haaste. ”Olen valmistautunut tähän paremmin kuin mihinkään aiempaan yritykseen. Kuvittele, miten paljon materiaalia minulla on käsiteltävänä 21 hengen improvisaatiosession jäljiltä”, Martens nauraa.

Antwerpin deSingel-taidekeskuksen jälkeen any attempt nähdään Julidansissa Amsterdamissa ja Sadler’s Wellsissa Lontoossa. Ei huonommin pian 36-vuotispäiväänsä viettävältä koreografilta. ”En pitkään vaivautunut vaatimaan töilleni paikkaa päänäyttämöltä, mutta tehtyäni esityksiä kymmenen vuoden ajan ajattelin, että nyt on oikea aika. Ihmisillä on usein tiettyjä odotuksia suurten tanssiteosten suhteen: kaikki haluavat ryhmän virtuooseja ja näyttäviä liikkeitä, mieluiten klassisen musiikin tahtiin tehtyinä... haluan leikitellä tällä”, Martens sanoo ja nauraa.

”Mielestäni suurilla näyttämöillä nähdään ihan liikaa hyvin toteutettua mutta merkityksetöntä liikettä, joka vieroittaa yleisöä taiteesta. Haluan näyttää yleisölle tanssijoita, jotka kuvastavat heitä ja joissa he voivat nähdä itsensä, en taivaista tippuneita jumalia, jotka osaavat tehdä viisi täydellistä piruettia. Mutta älkää vain huolestuko; nyt kun minulla on mahdollisuus tehdä tanssiteos kaikenlaisilla krumeluureilla, teen kyllä sellaisen, mutta omalla tavallani”, Martens sanoo ja iskee silmää.

KESKI-IÄN KRIISI

Any attempt will end in crushed bodies and shattered bones on Jan Martensin kahdeksastoista esitys kuluneen kymmenen vuoden sisällä. Hän on myös kiertänyt maailmalla. Niin näyttämöllä kuin omassa elämässäänkin koreografi kaipaa välillä taukoa sekamelskasta. ”Tämä on teoksistani ensimmäinen, jonka aikana voin pitää viikonloput vapaata”, Martens iloitsee. ”Germaanisten kielten ja kirjallisuuden opintoni vieraannuttivat minut lukemisesta pitkäksi aikaa, mutta nyt haluni opiskella ja syventyä on herännyt taas. Ali Smithin ja Joke Hermsenin kirjat rauhoittavat minua. Ostin itselleni hiljattain kosketinsoittimen, koska pidin teini-ikäisenä pianon soittamisesta. Olen kai siis virallisesti keski-iän kriisin kynnyksellä”, Martens nauraa.

Tekijä : Charlotte de Somviele
Kääntänyt englanniksi: Patrick Lennon. Kääntäminen englannista suomeksi: Delingua Oy
Haastattelu on julkaistu ensimmäisen kerran taidekeskus deSingelin joka toinen kuukausi ilmestyvässä julkaisussa (maalis-huhtikuu 2020).
*Maininta BLM-liikkeestä lisätty helmikuussa 2020 tehtyyn haastatteluun jälkeenpäin.

Monologi: ote Ali Smithin teoksesta SPRING (s. 3, 4, 5, 6).

Now what we don't want is Facts. What we want is bewilderment. What we

want is repetition. What we want is repetition. What we want is people in

power saying the truth is not the truth. What we want is elected members of parliament saying knife getting heated stuck in her front and twisted things like bring your own noose we want governing members of parliament in the house of commons shouting kill yourself at opposition members of parliament we want powerful people saying they want other

powerful people chopped up in bags in my freezer we want muslim women a joke in a newspaper column we want the laugh we want the sound of that laugh behind them everywhere they go. We want the people we call

foreign to feel foreign we need to make it clear they can't have rights unless

we say so. What we want is outrage offence distraction. What we need is to say thinking is elite knowledge is elite what we need is people feeling left behind disenfranchised what we need is people feeling. What we need is panic we

want subconscious panic we want conscious panic too. We need emotion we want righteousness we want anger. We need all that patriotic stuff. What we

want is same old Scandal Of The Alcoholic Mothers Danger Of The Daily Aspirin but with more emergency Nein Nein Nein we need a hashtag #linedrawn we want Give Us What We Want Or We'll Walk we want fury we want outrage we want words at their most emotive antisemite is good nazi is great paedo will really do it perverted foreigner illegal we want gut reaction we want Age Test For Child Migrants' 98% Demand Ban New Migrants Gunships To Stop Migrants How Many More Can We Take Bolt Your Doors Hide Your Wives we want zero tolerance. We need news to be phone size. We need to bypass mainstream media. We need to look past the interviewer talk straight to camera. We need to send a very clear strong unmistakable message. We need newsfeed shock. We need more newsfeed shock come on quick next newsfeed shock pull the finger out we want torture images. We need to get to them we need them to think we can get to them get the word lynching to anyone not white. We want rape threats death threats 24/7 to black/female members of parliament no just women doing anything public anyone doing anything public we don't like we need How Dare She/How Dare He/How Dare They. We need to suggest the enemy within. We need enemies of the people we want their judges called enemies of the people we want their journalists called enemies of the people we want the people we decide to call enemies of the people called enemies of the people we want to say loudly over and over again on as many tv and radio shows as possible how they're silencing us. We need to say all the old stuff like it's new. We need news to be what we say it is. We need words to mean what we say they mean. We need to deny what we're saying while we're saying it. We need it not to matter what words mean. We need a good old slogan Britain no

England/America/Italy/France/Germany/Hungary/Poland/Brazil/[insert name of country] First. We need the dark web money algorithms social media. We need to say we're doing it for freedom of speech. We need bots we need cliche we need to offer hope. We need to say it's a new era the old era's dead their time's over it's our time now. We need to smile a lot while we say it we need to laugh on camera ha ha ha thump man laughing his head off hear that factory whistle at the end of the day that factory's dead we're the new factory whistle we're what this country's needed all along we're what you need we're what you want.

What we want is need.

What we need is want.

Esitys on osa Tanssin talon kansainvälistä vierailusarjaa, joka tuo Suomeen tanssin kiinnostavimpia ryhmiä ja tekijöitä maailmalta. Sarja toteutetaan Jane ja Aatos Erkon Säätiön tuella Tanssin talon avausvuosina 2022–2023.

JAN MARTENS

Vuodesta 2011 lähtien Jan Martens on käsitellyt teoksissaan ihmisten suhdetta toisiinsa ja tähän hetkeen. Tuloksena on laaja valikoima teoksia: duetto (SWEAT BABY SWEAT – 2011); sooloja (ODE TO THE ATTEMPT & lostmovements – 2014 & 2018); tapaamisia ihmisten välillä, jotka eivät olleet aiemmin tavanneet toisiaan (THE COMMON PEOPLE – 2016); ryhmäteoksia, jotka huokuvat antautumista ja hurmosta (kahdeksan tanssijan teos THE DOG DAYS ARE OVER ja RULE OF THREE – 2014 & 2017), sekä nuorille ihmisille suunnattu teos, joka käsittelee muun muassa sukupuolen moninaisuutta ja tasa-arvoa (PASSING THE BECHDEL TEST – 2018).