Vuotavien rajojen ylistys: haastattelussa Wayne McGregor

Wayne McGregor on juuri palannut kotiin Italiasta. Hän on ollut suunnittelemassa johtamaansa Venetsian tanssibiennaalia sekä harjoituttamassa kahta teosta Milanon arvostetulle La Scalan baletille.

Ihan tavallinen työviikko, jos kuuluu maailman kysytyimpiin koreografeihin.

Kiirettä ja hypeä on riittänyt jo useamman vuosikymmenen. Omalle Company Wayne McGregor -tanssiryhmälleen luomiensa kymmenien teosten lisäksi McGregorin koreografiat ovat hurmanneet maailman kuuluisimpien balettien, teattereiden ja oopperatalojen ohjelmistoissa. McGregor työskentelee myös Lontoon Royal Ballet’n vakituisena koreografina. Lisäksi hän on toiminut esimerkiksi Fantastic Beasts– ja Harry Potter –suurelokuvien sekä Radioheadin ja The Chemical Brothersin musiikkivideoiden koreografina.

Uransa huipulla olevalle McGregorille tanssi ei kuitenkaan merkitse vain taiteessa ja viihteessä käytettävää jalostettua liikekieltä. Kehollisuus, ja siten myös tanssi, liittyvät tiiviisti muihin elämänalueisiin. Siksi on kuroteltava jatkuvasti rajojen yli, vietävä tanssia osaksi muuta maailmaa. Viime vuosina McGregor on esimerkiksi kehittänyt koreografista tekoälyä ja koneoppimista yhdessä Googlen kanssa.

”Minulle on tärkeää, että tanssi ja tanssillinen älykkyys ovat mukana näissä keskusteluissa alusta asti”, McGregor toteaa.

McGregorin laaja-alaisuudesta kiitetyt teokset hyödyntävät usein juuri tieteen ja teknologian innovaatioita. Luovuuden alkukipinä voi kuitenkin löytyä myös esimerkiksi satoja vuosia vanhasta kirjallisuudesta. Moninkertaisesti palkittu koreografi on toteuttanut teoksia muun muassa Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään sekä Virginia Woolfin teksteihin pohjautuen.

”Koskaan ei tiedä, mikä luovuuden sytyttää. Siksi on oltava lähtökohtaisesti avoin ja utelias. On kehitettävä itselleen aloittelijan mieli”, hän kuvailee.

Luovuuden mahdollistamiseksi on vaalittava oikeanlaisia olosuhteita – ja luotava suotuisat olosuhteet myös epäonnistumiselle. McGregorin työprosessissa epäonnistuminen ei ole mörkö, vaan jopa tavoite.

”Mitä lähemmäksi idean täydellistä hajoamista pääsee, sitä lähempänä on mahdollista oivallusta”, hän sanoo.

”Luovuus iskee yleensä juuri silloin, kun tekee virheen. Sitten tekee seuraavan virheen, ja seuraavan, ja seuraavan, kunnes jossain vaiheessa tulee luoneeksi jotakin omaperäistä.”

Kolmen taiturin spektaakkeli

Helsingin juhlaviikoilla McGregorin valtavasta repertuaarista nähdään hienovarainen installaatioteos Future Self sekä nykybalettispektaakkeli Tree of Codes. Runsaudessaan pitelemätön Tree of Codes yhdistää McGregorin ajattelun ja liikekielen, suurista installaatioistaan tunnetun nykytaiteilija Olafur Eliassonin visuaalisen maailman sekä muusikko-tuottaja Jamie xx:n elektronisen musiikin.

Mullistavaksi, ennennäkemättömäksi ja häkellyttäväksi riemuvoitoksi ylistetyn yltäkylläisen teoksen päällekkäiset ja rinnakkaiset ideat ja osiot kiteyttävät McGregorin lähestymistavan muistuttamalla, ettei tanssiteos ole milloinkaan ainoastaan tanssia.

Jo Tree of Codesin lähtökohdat ketjuttuvat muiden taiteenalojen puolelle. Teos sai alkunsa Jonathan Safran Foerin samannimisestä kirjasta, joka puolestaan syntyi Bruno Schulzin Street of Crocodiles -romaanin inspiroimana. Foer käytti alkuperäisestä tekstistä osia; loput hän ”leikkasi” pois kirjasta niin, että veistoksellisen teoksen sivuilla on tekstin lisäksi reikiä.

”Foerin kirjallahan on ikään kuin ruumis”, McGregor sanoo. ”Se haastaa lukukokemusta. Sitä lukiessani tunsin, että teoksen kääntäminen tanssin, kuvien ja äänen kielelle olisi ilmiömäistä.”

McGregor, Eliasson ja Jamie xx kehittivät Tree of Codesin raameja yhdessä kolmen vuoden ajan. Foerin kirja työntyy teoksen tekstuuriin ja rytmiin monin tavoin.

McGregor esimerkiksi kertoo koreografioineensa joka ikisen sivun kirjasta. Välillä hän käytti tekstin kirjaimellista merkitystä, toisinaan taas kirjan kerrostuneita tiloja ja tunnelmia.

Jamie xx puolestaan hyödynsi sävellystyössään tekstiä ääneksi muuttavia algoritmeja. Eliasson innostui omintakeisen kirjan ideasta ja rakenteesta suunnitellessaan muuttuvaa tilaa, jossa esimerkiksi hämärretään peilien avulla esiintyjien ja yleisön rajoja.

McGregorille itselleen Tree of Codes on erityinen teos ennen kaikkea leikkisyytensä ja limittyvien aistiärsykkeidensä vuoksi.

”Rakastan sitä, kuinka teoksen rajat ja reunat vuotavat niin, ettei kokemusta ole mahdollista luokitella. Se tuntuu synesteettiseltä, aistit sekoittavalta tapahtumalta.”

Uinuvat aistit hereille

McGregor puhuu mielellään paitsi rajojen myös tottumusten rikkomisesta – koreografin työssä, mutta myös muussa elämässä. Hän painottaa, että kehomme ja aistimme tietävät paljon enemmän kuin arjessa huomaammekaan. Fyysisiä konventioita on haastettava, jotta keho pysyy hereillä.

”Monet ihmiset huomaavat ruumiinsa vasta sitten, kun jokin menee pieleen eli kun käsi murtuu tai saa sydänkohtauksen. Muulloin keho vain on ja toimii, ilman, että kiinnitämme siihen huomiota.”

Ensimmäiseksi omaksi keholliseksi inspiraatiokseen McGregor mainitsee John Travoltan vetovoiman tämän tanssiessa 1970-luvun lopun elokuvissa Grease ja Saturday Night Fever. Kehollinen älykkyys ei kuitenkaan liity ainoastaan vartalollaan työskenteleviin ihmisiin, McGregor muistuttaa. Tai sen ei pitäisi liittyä.

Koreografi tyrmää väitteen siitä, että teknologia vieraannuttaisi meitä kehoistamme. Päinvastoin: juuri uusin teknologia voi avata toisenlaisia polkuja arkiseen olemassaoloon. Hän puhuu metaversumin potentiaalista ”uudelleenkalibroida” uinuvat aistimme.

”Interaktiiviset pelit, virtuaalitodellisuus ja lisätty todellisuus kannustavat kehojamme tekemään asioita, joita ne eivät muutoin tekisi. Ne vievät aistejamme ja liikkeitämme funktionaalisuuden tuolle puolen”, hän sanoo.

Kehollisesta teknologiasta innostuvan McGregorin mukaan ihmiskunnan ja tekoälyn tarina on vielä täysin alussa. Juuri kehon älyä, ihmisen erityistä kykyä ajatella kehollaan, ei ole vielä kyetty toisintamaan.

”Me ihmiset pystymme lukemaan toisiamme emotionaalisesti, älyllisesti ja intuitiivisesti, tulkitsemaan eleitä ja muuttamaan käytöstämme sen mukaan. Meillä on aivan erityinen geneettinen kyky huomata pienimmätkin yksityiskohdat toisissamme”, hän kuvailee.

Kysymys on vuorovaikutuksesta, mutta yhtä lailla myös leikistä ja kokeilusta, sisäsyntyisestä luovuudesta.

”Meillä kaikilla on tämä sama työkalu. Meidän pitäisi oppia leikkimään kehoillamme paljon enemmän.”

- Henna Raatikainen

Helsingin juhlaviikoilla nähdään Wayne McGregorin, Olafur Eliassonin ja Jamie xx:n nykybaletti Tree of Codes sekä Company Wayne McGregorin ja Random Internationalin installaatioteos Future Self