Koistinen C Antoine Aloche
Show photographer Antoine Aloche

Sparks: Milla Koistinen ja työryhmä etsivät jaettua iloa pandemian keskellä

SPARKS OHJELMA

Valtavat, purjemaiset kangasobjektit seuranaan koreografi Milla Koistinen ja työryhmä tutkivat SPARKS-residenssissä kollektiivista iloa, ekstaasia ja yksilön suhdetta ryhmään. Työnimellä Far Removed kulkevassa teoksessa Koistinen jatkaa siitä, mihin jäi sooloteoksessaan Breathe.

“Teoskokonaisuutta pohtiessa elettiin pandemian alkumetrejä. Emme kohdanneet muita kuin virtuaalimaailmassa. Aloin miettimään, mitä kohtaaminen oikeastaan on, mitä sen aikana tapahtuu ja mistä kumpuaa kollektiivisiin tapahtumiin liittyvä ilo ja nautinto”, koreografi Milla Koistinen kertoo.

Sooloteos Breathe nähtiin elokuussa berliiniläisellä jalkapallokentällä osana Tanz im August -festivaalia. Yhdessä valtavien, tuulta alleen ottavien kangasobjektien kautta Koistinen pyrki luomaan jalkapallokentällä liikkuneille katsojille tunteen yhteisöllisestä kokoontumisesta ja jaetusta ilosta: “Kankaiden kautta tutkin miten olla lähellä toista. Pandemian vuoksi en voi itse fyysisesti mennä lähellä toista ihmistä, mutta kankaat voivat.”

SPARKS-residenssissä työstetty ryhmäteos haluaa tarjota vastaavan kollektiivisen kokemuksen, mutta teatteritilassa:

“Teatteritilaan liittyy tietynlaisia odotuksia ja käyttäytymissääntöjä, joita haluamme kyseenalaistaa. Far Removed on installaation omainen teos, jossa katsojat saavat liikkua vapaasti tilassa. Tilallisella suunnittelulla, esiintyjien liikkumisella ja heidän liikuttamillaan kangasobjekteilla pyrimme kehystämään asioita ja liikuttelemaan myös ihmisiä isossa tilassa. Tila on kuin muuttuva maisema, jota ei voi täysin kontrolloida.”

Pysähtyneisyys ja hiljaisuus, sitä seuraava objektien, esiintyjien ja katsojien liikkuminen ja hiljalleen voimistuva äänimailma, sekä tämän vuorovaikutuksen muovaama yhteinen kokemus ovat teoksen punainen lanka. Kysymys osallistumisesta ja tuon osallistumisen kontrolloimattomuudesta on teoksessa keskeinen: “Tarkkailenko tilannetta, osallistunko siihen ja muutanko jotain tilassa”, Koistinen kiteyttää.

Arkisen kautta lähemmäs katsojaa

Teoksen liikeaineisto ammentaa sooloteoksen tapaan aidosta, massayleisötapahtumiin liittyvästä kuvastosta. Esiintyjien liikkumisen ja olemuksen lähtökohdat ovatkin tietoisen arkiset. Tämä vaati Koistisen mukaan residenssin aikana työstämistä:

“Tanssijoille oli yllättävän haastavaa pudottautua arkiolemisen tasolle, olla omina itsenään. Nykytanssin perinteissä on usein keskeistä aistia. Tässä teoksessa on tärkeää myös arkisesti katsoa, jotta näet mitä joku toinen ehdottaa tilaan kuvallisena ratkaisuna ja voit itse tarjota siihen vastauksen.”

Koistisen mukaan arkisuus on myös linkki päästä lähemmäs katsojaa ja saada aikaan kollektiivisia kokemuksia: “Kuville pitää antaa aikaa, jotta katsoja voi assosioida niitä omiin muistoihin ja toisiin kokemuksiin.”

Suhde katsojiin ja aidon kokemuksen tarjoaminen heistä jokaiselle on Koistiselle tärkeää. Koistinen korostaakin yleisötyön merkitystä katsojien tavoittamisessa:

“Haluaisin osallistaa katsojia jo teoksen tekoprosessiin. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa pohtia kollektiivista iloa ja ekstaasia yhdessä nuorten kanssa”, Koistinen miettii.

Lue lisää Sparks-hankkeesta.

Lue uusimmat Sparks-artikkelit.

Neljä taiteilijaa työryhmineen sekä yksi kollektiivi on kehittänyt teosideoitaan SPARKS-residensseissä kesän ja syksyn 2021 aikana. Teosideoista kolme valitaan SPARKS-hankkeen viimeiseen vaiheeseen ja ne nähdään Erkko-salin näyttämöllä vuosina 2022 ja 2023.

Luodaan yhteys toisiimme

Tilaa uutiskirjeemme ja seuraa matkaa kohti Tanssin talon avajaisia.