Bang on a Can All-Stars: Classics
19.8.2025 klo 20.30
Erkko-sali, Tanssin talo
Kesto noin 2 H (sis. väliaika)
Ohjelma
Angélica Negrón (*1981): Turistas
with Kookik, a film by Keerati Jinakunwiphat
Henry Threadgill (*1944): With or Without Card
with Split Womb, a film by Rena Butler
David Lang (*1957): interstate
with film by Annie-B Parson
Julia Wolfe (*1958): Believing
Steve Reich (*1936): Electric Counterpoint
Michael Gordon (*1956): I Buried Paul
Philip Glass (*1937): Closing
Steve Martland: (1974 – 2013) Horses of Instruction
Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö
Esiintyjät
Bang on a Can All-Stars
Lizzie Burns, basso
Vicky Chow, piano
David Cossin, lyömäsoittimet
Arlen Hlusko, sello
Taylor Levine, kitarat
Ken Thomson, klarinetit
Andrew Cotton, äänisuunnittelija
Esittely
Klassisen, jazzin, rockin, maailmanmusiikin ja kokeellisen musiikin rajoja vapaasti ylittävä kuusijäseninen, sähköisesti vahvistettu Bang on a Can All-Stars on johdonmukaisesti luonut täysin oman, kategorisointia uhmaavan identiteettinsä. Yhtyeen musiikista on tullut suorastaan oma genrensä, sillä sen ohjelmisto sisältää laajan valikoiman teoksia, jotka on kirjoitettu nimenomaan ryhmän omaleimaiselle soitinkokoonpanolle ja esitystyylille.
Rumpusetti, sähkökitara ja sähköbasso viittaavat tiettyyn musiikilliseen suuntaan, vastapainoina ovat toisaalta sello, piano ja klarinetti. Välimaastoon sijoittuvat erilaiset lyömäsoittimet, kontrabasso, syntetisaattori, saksofoni ja bassoklarinetti.
Ryhmän sointimaailmoiltaan hyvinkin vaihteleva ohjelmisto edustaa paitsi alkuperäistä minimalismia, myös eräänlaista minimalismin jatkokehittelyä hieman rouheampaan ja energisempään suuntaan ainakin rytmisessä, tonaalisessa ja soinnillisessa mielessä.
Yhdysvaltoihin Puerto Ricosta nuorena aikuisena muuttanut Angélica Negrón hyödyntää Puerto Ricon vaikutteita Turistas –teoksessaan; salsa, reggaeton ja afropuertoricolainen bomba ovat etäännytetysti kuultavissa. Negrón lähestyy aihettaan myös huumorin kautta ja stereotypioita tuulettaen.
Amerikkalaisen Henry Threadgillin With or Without Card muodostaa poikkeuksen illan ohjelmistossa. Teos muistuttaa rauhatonta ja rikkonaista 1950-lukulaista sarjallisuutta. Kaikkinainen asioiden toisto on tabu, ja tasainen syke sekä tonaalinen harmonia on totaalisesti häivytetty.
Interstate on David Langin moottoritietutkielma. Erilaisista kaanon- ja ahtorakenteista koostuva teos muodostaa tasaisesti nousevan crescendon ennen loppuhuipennusta.
Bang on a Canin perustajiin kuulunut amerikkalainen Julia Wolfe on säveltänyt kokoonpanolle kenties eniten. Believing on intensiteetiltään kuin akustisilla soittimilla toteutettua metallimusiikkia ja sisältää yllättäen myös vokaaliosuuksia.
Minimalistisen musiikin kantahahmo ja yksi tyylilajin legendoista on Steve Reich. Jo klassikon aseman saavuttanut Reichin Electric Counterpoint (1987) sähkökitaralle ja ääninauhalle muodostuu kolmesta limittäisestä taitteesta periaatteella hidas-nopea-hidas.
Michael Gordonin I Buried Paul sai otsikkonsa sanoista, jotka John Lennon mörisee Beatlesin Strawberry Fields Forever -kappaleeseen fade outin jälkeen lisätyssä loppukaneetissa. Myös Gordonin musiikillinen inspiraatio on peräisin samasta takaperoisesta kakofoniasta.
Alkuperäisen amerikkalaisen 1970-luvun minimalismin perustajiin kuuluvan ja lajin uranuurtajan Philip Glassin Closing on melankolinen, puhtaasti tonaaliseen harmoniaan pohjautuva tunnelmapala.
Brittiläisen Steve Martlandin Horses of Instruction rakentuu vaihtelevan mittaisista iskualoista ja ostinatoista. Kappaleessa liikutaan jo progressiivisen rockin liepeillä, ja pelin henki on jälleen hypnoottinen toisteisuus.
Teksti: Pekka Miettinen